Keväällä opiskelijajärjestöt julkaisivat yhteiskannanoton, jossa vaadittiin, että asuinkumppanin tulot eivät vaikuttaisi enää asumistukeen. Nyt, muutaman kuukauden jälkeen on poliittinen vaikuttaminen tuottanut tulosta ja kannanoton ovat edenneet myös ministeriön läpi. Ministeri Wallinin esitys noudattelee aika lailla opiskelijajärjestöjen yhteiskannanottoa. Voidaankin varmasti sanoa, että opiskelijajärjestöjen vaikutustyö ei ole todellakaan mennyt hukkaan.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Wallin+haluaa+eroon+opiskelijoiden+asuinkumppaniuteluista/1135238256853

Edelleen opiskelijajärjestöjen yhteisestä opintorahakampanjan tuottama 15 prosentin korotus tuli voimaan tämän kuun alussa. Opintoraha on korkeakouluopiskelijoilla 298 euroa ja toisen asteen opiskelijoilla 246 euroa:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Opintorahaan+tänään+40+euroa+lisää/1135238256857

Tällä hetkellä tosin suurin osa opintorahan tuomista lisätuloista menee valittavasti kuitenkin kohonneisiin vuokriin. Tällä hetkellä etenkin vaihto-opiskelijoiden opiskelija-asuntojen vuokrissa on paineita nousuun, sillä niiden vaihto-opiskelijoiden asunnot ovat osan vuotta poissa käytöstä. On toisaalta ihmeteltävä, että miksi vaihto-opiskelijoiden asuntoja ei suurissa opiskelijakaupungeissa edes koeteta hyödyntää kesäaikaan ja niihin perusteta esim. Hostelleja, kuten Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta on tehnyt vaihto-opiskelija-asunnoilleen?

Vuokrien noususta voidaan varmasti oppia se, että seuraavaan asumislisän korotuksiin ei saa kovin montaa vuotta mennä tai muuten vuokrat karkaavat tätä menoa täysin opiskelijoiden käsistä.
http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2008/07/21/nama-opiskelijat-maksavat-
kovempaa-vuokraa/200818927/12

Vaikka vuokrat ovat nousseet ja inflaatiokin laukkaa aika suhteellisen korkealla, eivät opintolainat eivät ainakaan toistaiseksi innosta opiskelijoita. Uudistuksia opintolainan parantamiseksi tehtiin jo Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, jolloin kasvatettiin valtiontakauksen määrää. Syitä opintolainan kysynnän laskuun on varmasti monia mutta pidä sitä itsessään edes huonona asiana.

Opintolainojen määrä laskussa:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opintolainaa+k%C3%A4ytet%C3%A4%C3%A4n+yh%
C3%A4+v%C3%A4hemm%C3%A4n/1135238012453

Yksi syy opintolainan vähäiseen kysyntään on ainakin opiskelijoiden kasvanut työnteko. Ei kuitenkaan ole samantekevää, millaisen työpaikan opiskelija saa heti valmistumisen jälkeen. Toisaalta tämä on aika triviaalia, sillä luonnollisesti hyvä työpaikka edesauttaa  mahdollisuuksia päästä jatkossa entistä parempaan työpaikkaan jne,  sillä työhaastattelussa katsotaan aina työnhakijan edellisiä työpaikkoja. Tutkimuksen mukaan opiskelijan ei siten kannatakaan ottaa vastaan mitä tahansa työtä eikä etenkään opiskelualaansa vastaamatonta. No, tämä on helpommin sanottu kuin tehty etenkin, kun monilla opiskelijoilla ei ole välttämättä varaa olla ottamatta tarjottua työtä vastaan, jolloin jopa valmistunut opiskelija saattaa joutua tekemään täysin koulutusalaa vastaamatonta työtä.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2008/08/07/ensimmainen-tyopaikka-ratkaisee/200820390/139

Tässä edellä olleet artikkelit eivät edes olleet ainoita opiskelijoihin liittyen. Esimerkiksi Aalto-korkeakoulu on ollut usein esillä mediassa. Lisäksi esim. KOL:n blogissa 1.8.  ollut Jussi Sallisen kirjoitus käsitteli mielenkiintoista aihetta, josta tullaan varmasti keskustelemaan myös mm. Keskustan sosiaalipoliittisessa päivässä 29.8. Mielenkiintoisia keskusteluita opiskelijoiden asemasta  tulee siten varmasti riittämään myös syksymmälläkin.

Vanhanen, Pekkarinen, Korhonen, Kalli, Forsius, Lehtomäki, Ahde, Hyss...Hyss... ---...---...---...---...---...---...--- s o s - s o s - s o s - ... ---...---...---...---...---...---...---

Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi,
ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin.

Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää
ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy.

Jos tääll' ois mies, jos yksikin, niin itse nousis tornihin
ja voiman oikeudella hän sen kellon vetäis käymähän.

Ja huutais: "Näin on aika maan!" - ja oman päänsä mukaan vaan
hän ajan kellon asettais - ja kaikki uskoa sen sais!

Ja vaikk' ei ois se tullutkaan niin sekunnilleen oikeaan,
ois pälkähästä päästy pois ja jokin aika saatu ois.

Mut mies se viipyy, viipyy vaan ja yhä seisoo kello maan

ja kaikki toimet nurin käy,kun ajan johtajaa ei näy.

(Leino, Eino. 1896. Kun kello seisoo.

Runokokoelmassa Tarina suuresta tammesta)

Det pratas vitt och brett om att företag borde kunna ge pengar åt kandidater utan att det skall komma fram vem som sponsrat vem (det faller på politikerna att redogöra varifrån de fått pengar). Och man undrar då varför? Finns det en risk för att ett och samma företag kan ha sponsrat kandidater från två motstående varandra partier? Oups. Enda vettiga orsaken för ett företag att bränna pengar på en kandidat är egennyttan. Inget fel med det per se, majoriteten av de som ids rösta röstar väl ändå i hopp om att den valda kandidaten kommer att se till ens egna behov, hellre än någon annans. Men på något obestämbart sätt så smakar det ändå aska.

Det går förstås att kringgå genomskinligheten, och kära SFP och "stiftelsen för det tvåspråkiga Finland" (eller vad den nu heter) har åtminstone grepp om detta. Den vänstra handen är vackert omedveten om vad den högra gör, och ingen vill veta vilka beslut som fattas. Deniability.

Vanhanen har förstås också gått och uttalat sig i frågan om valfinansiering. Nästan så att jag börjar överväga att rösta med gatstenar i framtiden.

Suomesta mukaan mahtuu vain yksi urhoollinen. Aion lähettää ESA:lle vakavan ehdotukseni osallistujan henkilöstä.

Koska tiedän, ettei kriteerit täyttävää 27-37 – vuotiasta ilmailualan ammattilaista, muutaman tohtorinhatun omaavaa, Einsteinin älykkyysosamäärällä varustettua huippukuntoista, triathlonia ja ylipitkiä juoksuja harrastavaa, selibaatissa elävää miljonääripoikamiestä välttämättä löydy, joudun ehdottamaan ESA:lle muita, lähinnä vastaavia suomalaisia henkilöitä.

Ensimmäiseksi avaruuteen lähetettäväksi suomalaiseksi juolahtaa mieleeni ehdottaa pääministeri Vanhasta. Ehdotukselleni on pari ehtoa: toinen koskee matkan suuntaa ja toinen sen kestoa. Ehtoni voivat olla liian vaativat jopa Euroopan avaruusjärjestön täytettäviksi. Yhdeksi rajaavaksi tekijäksi muodostuu varmaankin lentobensiinin riittävyys, matkan pituudesta johtuen. Siitä asiasta ei sitten tämän enempää.

Jos Vanhanen on jostakin syystä kiireinen, tai jos ESA ei häntä jostakin kumman syystä haluaisi matkaansa ilahduttamaan, täytyy keksiä joku muu.

Poliitikoissa pysyäkseni, ja koska täytyy keksiä joku muu, ehdotan maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa. Jos Anttila lähtisi matkalle, ESA:lle koituisi matkasta paljon säästöä. Miksi, sen lukijat voinevat päätellä itse. Se kehittää luovuutta.

Vielä kolmas ehdokas on mielessäni. Hän on kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Hänen vahvuutensa on lueteltuina Wikipedian kilpailevassa mediassa Hikipediassa http://hiki.pedia.ws/wiki/Mauri_Pekkarinen. Näihinkään prefe- eikä referensseleihin minulla ei ole lisättävää.

Jos poliittisia ehdokkaita halutaan lisää lentämään, heitä toki löytynee muistakin puolueista kuin Keskustasta. Sattuneesta syystä tunnen vain kyseessä olevan puolueen henkilöitä, joten ehdotin tässä tutuimpia. Yksipuolista valintaani ei sovi yhdistää jonkun tietyn puolueen suosimiseen.

Jos taas halutaan ehdottaa avaruuteen lähtijöiksi muita kuin poliitikkoja tai muita älykkäiksi ryhmäkokouksissa ja tupailloissa tunnustettuja tasavallan lyhdynkantajia, täytyy ruveta oikein ponnistamaan harmaat aivosolut äärimmilleen…

Ja heti syttyikin ajatus: maskulainen yrittäjä Toivo Sukari voisi olla ainutlaatuinen lentäjäehdokas. Jos lento kohdistuisi Marsiin tai vaikka tavanomaisempaan kohteeseen Kuuhun, Sukari voisi perustaa oheistoimintana lennon päämäärään Idea-Parkin. Hankkeen rahoittajana voisi olla Mitä Kuu-Luu-yhdistys ry. Vanhanen ei vastustane hanketta.

Tavoite olisi toteutettavissa varmuudella helpommin ja edullisemmin kuin Vihtiin, koska ensinnäkin ministeri Vapaavuori jäisi maahan ja toisaalta asianomaiset planeetat eivät tietääkseni ole vielä ympäristöministeriön erityistarkkailussa, Naturassa tai muussa vapaata ideointia rajaavassa järjestelmässä. Sitä paitsi Sukari on multimiljonääri, joten lennon rahoituspuolikin olisi kunnossa.

Taiteilijaehdokas oikein pitkälle avaruusturneelle voisi olla animaattori Katariina Lillquist. Hän puolestaan voisi samalla vaivalla tehdä lennosta nukkeanimaation, joka kertoisi pienistä marsilaisista homoista, jotka kiikaroivat joutessaan iltaehtoolla kuu-ukon takapuolta.

Olen antanut itselleni kertoa, että Mannerheim-muistosäätiö ja Arvo Ylpön perikunta sekä lääkeyhtiö Orion olisivat valmiita rahoittamaan Lillquistin matkan samoilla ehdoilla mitkä pätevät pääministeri Vanhasen ehdokkuuteen.

Tässäpä olivatkin päällimmäiset ehdokkaat. Parempaan en kykene enkä pysty. Suomessa tällaisiin lentosuorituksiin kykenevät poikkeusyksilöt ovat todella harvassa. Kanerva olisi ollut, mutta hänhän on jo lentänyt, aika pitkälle. Mutta niille harvoille ehdokkaiksi löydetyille sitten olisimmekin kenties valmiita toivottamaan Tervemenoa! Kuka olisi Sinun ehdokkaasi?!

Han beskrivs som tjänstemannaaktigt, som arrogant och tydligen lider han också lite av brist på "bra fingertoppskänsla för vad fotfolket tycker." I meningen efter konstaterar Jan Sundberg också att "Så kom han ju också in lite köksvägen till sin post".

In lite köksvägen är ett intressant sätt att beskriva Jäätteenmäkikavalkaden. Vårt eget lilla Irakgate eller vad man nu ska kalla det. Som jag minns det blev Anneli frikänd i rätten, men det hindrade förstås ingen från att ha vår första kvinnliga statsminister att avgå, med mediafest som påföljd. Orsaken till att jag nu inte minns på rak arm om hon blev frikänd eller inte har att göra med medias bristande intresse för domslutet, det är ju trots allt jakten och slakten som är det viktiga, det som kommer efteråt är sedan ointressant.

Media är alltid problematiskt. De skriver inte som eller om de borde, utan frossar och väljer själva. Men ändå hyser jag inga sympatier för statsministerns lite märkliga inställning:

Vanhanen har i allt högre grad utmärkt sig för att ha ett aningen problematiskt förhållande till medierna. Han har bland annat sagt att medierna inte borde fokusera så mycket på samhällets sämre lottade och att ärenden som är under behandling i regeringen inte skall behandlas i medierna.

Jonä.

Hän perustelee mielipidettään sillä, että Nummelan alue tarvitsee lisää palvelualan työpaikkoja.

...

"Kaupan työpaikkojen keskittäminen sikin sokin kehäteiden varsille ei ole järkevää."

Vanhanen sanoo blogissaan, että kannattaa "yhdyskuntarakenteen eheyttä" voimakkaasti.

...

"Eheyden tärkeämpi mittari on eheys ihmisen kannalta. Eheyttä on se jos perheessä isä ja äiti käyvät töissä viiden–kymmenen minuutin päässä ja jos lasten päiväkoti ja koulu ovat lähellä. Eheyttä on se, että kaupat ja muut palvelut ovat samalla inhimillisellä säteellä."

Jahas. Vai niin. Lukaisin kuitenkin myös Matin blogimerkinnän aiheesta. Sieltä voi halutessaan poimia toisenlaisiakin palasia:

Työpaikkoja olisikin kyettävä hajauttamaan olemassa olevan asutuksen suuntaan. Siksi olen ristiriitaisin tuntein seurannut mielenkiintoista keskustelua Ideaparkista ja Vihdistä. Nummelan alue tarvitsee palvelualan työpaikkoja. Palvelualat ovat pääkaupunkiseudun laajan alueen tärkeimpiä työllistäjiä ja kauppa on tässä hyvin tärkeässä roolissa. Kaupan työpaikkojen keskittäminen sikin sokin kehäteiden varsille ei ole sekään järkevää. Jos johonkin perustetaan tuhat kaupan alan työpaikkaa olisi asunnot löydettävä mieluimmin muutaman kilometrin säteeltä.

...

Mutta vastaavasti myös ministeri Vapaavuoren kannalle on ymmärrettäviä perusteluja varsinkaan kun ajateltu hanke ei sijoitu aivan Nummelan taajama-alueelle. Mutta huonekaluja ei jatkossakaan junalla käydä ostamassa - tosin Nummelan ratakin on etävisiona olemassa.

...

Minusta optimi ratkaisu kaupunkiseuduille ja niitä ympäröivälle maaseudulle on ns. hajakeskittävä malli, jossa myös työpaikkoja onnistutaan sijoittamaan kyliin ja Klaukkalan, Nummelan ja Lohjan ja Hämeenlinnan kaltaisiin keskuksiin. Toivon, että ministeriöt laatisivat perusteellisen selvityksen "yhdyskuntarakenteen eheyden ekologiasta". Katsottaisiin miten keskimääräinen hämeenlinnalainen, kuhmolainen, mikkeliläinen, oululainen, vantaalainen jne toimii viikottaisessa arjessaan. Nähtäisiin minkälaisiin etäisyyksiin hän joutuu arkielämässään, paljonko joutuu käyttämään aikaa liikenteessä ja miten hän käyttää energiaa asumisessa.

Eli kannattaako vai vastustaako Matti kaavamuutosta? Sitä on mielestäni täysin mahdotonta sanoa tuon kirjoituksen pohjalta. Ei se ainakaan HS:n otsikon mukainen täysin varma ja itsestäänselvä mielipide ollut. Hän vaikuttaa mielestäni kannattavan kuitenkin tiivistä yhteiskuntarakentamista, jossa päivittäiset tarpeelliset palvelut ovat mahdollisimman lähellä taajama-asutusta.

Loppujen lopuksi eivät kehäteiden Ikeat ja Bauhausit ole suurin yhteiskuntarakennetta hajottava tekijä - ei kai kukaan joka viikko huonekaluja osta? (Ja niiden mööpeleiden roudaaminen koteihin ympäri Suomen tapahtuisi paljon tehokkaammin keskitetyillä kuljetuspalveluilla kuin omilla henkilöautoilla...)

Paljon näitä suurempi ongelma on päivittäistavarakaupan keskittyminen asutuksen ulkopuolelle automarketteihin. Prismat ja Ideaparkit (, johon tulisi myös päivittäistavaraa) eivät ole kestävää kehitystä. Kauppoja ja kauppakeskuksia on erilaisia!

Vanhasen ajatus "hajakeskityksestä" (voi luoja mikä termi) kuullostaa itseasiassa paljon mm. Soininvaaran suosimalta helminauhakaupungilta, joka on mahdollista rakentaa tehokkaaksi ja joukkoliikennepohjaiseksi.

Valitettavinta Vanhasen kirjoituksessa on se, että vaikka hän on hyväksynyt tosiasiaksi päästöjen vähentämisen tarpeen, hän näkee ratkaisun vaativan "moottoriteknologian vallankumousta".

Liikenteen kokonaismäärää on etätyöllä ja "hajakeskittävällä" yhdyskuntasuunnittelulla vähennettävä, mutta se ei riitä. Tarvitaan mottoriteknologian vallankumous. Ja uskon sen tulevan. Toisen sukupolven biopolttoaineiden sekoittamisella bensan ja dieselin joukkoon saavutetaan jo pienilläkin pitoisuuksilla suurempi päästöjen vähennys kuin sinällää tarpeellisilla mutta äärimmäisen kalliilla uusilla raideliikenneratkaisuilla. Molempia tarvitaan.

Raideliikenneratkaisut eivät ole "äärimmäisen kalliita" jos katsotaan hankkeiden kokonaistaloudellisuutta. Metrolla matkustaminen on matkustajakilometriä kohden Helsingin edullisinta matkantekoa. Luuleeko pääministerimme "moottoriteknologian vallankumouksen" olevan ilmainen?

Pelottavinta silti on, että Vanhasen visio tuntuu perustuvan uskoon, että joku jossain kehittää uuden moottorin, viisasten kiven, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan ja paska muuttuu kullaksi. Milloin se keksitään? Mitä se käyttää polttoaineenaan? Miten se voisi korvata fossiilisten polttoaineiden haaskauksen, jota tällä hetkellä harjoitetaan? Minä toivoisin, että valtakuntamme tärkeimmät päättäjät perustaisivat päätöksensä olemassaolevaan tieteeseen.

Tähän väliin pakko on heittää taulukko, josta näkee hyvin biopolttoaineiden mahdottomuuden nykyisillä kulutuksen määrillä. Sama koskee kaikkia muitakin "vaihtoehtoisia energiamuotoja", joilla autoja voidaan pitää liikenteessä.

(Lähde: The Oil Drum.)

Merkittävät päästövähennykset ovat mahdollisia jo nykyteknologialla ja jopa täysin ilman uusia innovaatioita kunhan vain kaavoittamisessa pidetään pitkä linja koko ajan mielessä ja torpataan Ideaparkin kaltaiset älyttömyydet jo lähtöruutuunsa. Toivottavasti pääministerimme ei harrasta siltarumpupolitiikkaa koko seudun kustannuksella.

Finland's P.M. Matti Vanhanen said he will not boycott the opening ceremonies of the Olympic Games in China. Vanhanen said Finland has a policy of keeping politics and sports separate.

I’m sorry Mr. Vanhanen for the cynicism but what do you believe will hurt the Chinese more, if you don’t go or if George W. Bush, Sarkozy or Brown don’t go? Actually if you do go and the above don’t, you will become China's alibi!

]]> http://suoranta.wordpress.com/?p=80 Wed, 16 Apr 2008 08:27:43 +0000 jsuorant http://suoranta.wordpress.com/?p=80 Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Pekka Hyvärisen mukaan pääministeri Matti Vanhasen Susan Kuroselle lähettämien tekstiviestien julkaisu on ”pelkkää halpamaista tirkistelyä”. ”Salarakasjournalismin” yhteydessä on puhuttu jopa journalististen periaatteiden perikadosta ikään kuin journalistit olisivat toimintansa herroja. Inhimillinen toiminta, niin myös journalistin tekemä työ, sisältää kuitenkin - anarkokapitalistisen talousimperatiivin ohella - satunnaisia, ennakoimattomia ja tarkoittamattomia vaikutuksia sekä perustuu osin tiedostamattomiin vaikuttimiin.

Toimittaja Saska Snellman on Hyväristä oikeammilla jäljillä luonnehtiessaan pääministeri Vanhasta ”raskasta työtä tekeväksi ihmiseksi, joka ei kaipaa kuin rauhaa ja toista ihmistä”; siis juuri sellaiselta, joka raapii aamulla kolme senttiä paksua teräsjäätä perheauton etulasista ja pitää myöhemmin aamupäivällä kehittämispäivän ensimmäisiä powerpoint-sulkeisia. Ei ole helppoa olla puhuva pää. ”Oonko kertonut että tää pääministerin homma on p... homma”, kuten pääministeri tekstaa.

Ihmisläheisyyttä etsitään yhä kiihkeämmin verkosta. Netti, chat ja tekstiviesti ovat erotiikkakasvatuksen välineitä ja toinen nimitys aikuisten arkipäivän seksikoululle. Näiden virtuaalisten seksilelujen ja eroottisten pallomerien ongelma on siinä, että ne hävittävät seksistä seksin, erotiikasta erotiikan ja kaikki lihan merkit pelkistäen käyttäjänsä ajatuksen voimalla käyttöliittymänsä tahrivaksi kartesiolaiseksi subjektiksi. Mitä jos elämäni pelkistyy pelkistymistään pelkäksi digitaalivirroissa ponnisteluksi? Mitä jos kaikki on pelkkää digitaalista konstruktiota, eikä muuta todellisuutta enää olekaan?

”Virtuaalitodellisuudessa shokeeraavaa ei ole sen ymmärtäminen, että ennen oli olemassa ’todellinen todellisuus’ ja nyt vain kyberavaruus, vaan se, että virtuaalimaailman kokemuksellisen olemassaolon vaikutuksesta olemme tulleet jotenkin takautuvasti tietoisiksi siitä, ettei ’todellista todellisuutta’ koskaan ollutkaan. Todellisuus on aina ollut virtuaalinen, emme vain ole huomanneet sitä. Virtuaaliseksissä ei ole kauhistuttavaa sen oivaltaminen, että ’herran jestas, ennen minulla oli oikea kumppani, jonka kanssa koskettelimme, halailimme ja puristelimme, mutta nyt vain masturboin näytön edessä, tai en edes runkkaa, vaan nautin ehkä vain siitä, että toinen nauttii jossain toisen näytön äärellä’. Todellinen kauhistuttavuus on siinä, että virtuaalisuhteet paljastavat, ettei todellista seksiä koskaan ollutkaan. (...) Mitä jos masturbointi viittaa muuhunkin kuin seksiin kuvitellun kumppanin kanssa? Mitä jos todellinenkin seksi on pelkkää masturbointia todellisen kumppanin kanssa? (...) Seksi on aina kolmen kauppa, mukana eivät ole vain sinä ja kumppanisi, vaan myös seksiä ylläpitävä kuvitelma. Kun tämä fantasia kerran pirstoutuu, kumppani alkaa vaikuttaa iljettävältä. Ja se on horroria. Kuten Hamletissa, jossa Hamlet näkee Ofelian ja ’todellisuusefektin’ vaikutuksesta huomaa, miten iljettävä ihminen Ofelia on – juuri siksi, että entistä kiintymystä kannatteleva fantasma on kadonnut.” (Zizek 1998.)

Esimerkiksi Zizekin hahmotteleman viitekehyksen mukaan saattaisi lukea Vanhasen tekstiviestejä tirkistelytulkintaa kiinnostavammista näkökulmista huomaten niillä muitakin kuin salarakasjournalistisia tirkistelyvaikutuksia. Viestit voisivat kertoa myös vapauttavaa eli emansipatorisesti sanomaa riippumatta siitä, mitä viestien kirjoittaja itse tai niiden vuotaja tavoittelivat.

Emansipatorisuus liittyy yleensä ihmisten vapauttamiseen niin perinteen ja tiedostamattomien vaikutusten ohjaamasta kuin vierasmääräytyneestä ajattelusta ja toiminnasta. Se on tulemista mahdollisimman riippumattomaksi olosuhteista. Sen päämääränä on itsereflektiivinen elämä sekä mahdollisimman monista psyykkisistä, sosiaalisista ja rakenteellisista pakoista vapaaseen vuorovaikutukseen perustuva emansipoitunut yhteiskunta, joka toteuttaa jäsentensä kasvua täysi-ikäisyyteen.

Emansipoituneessa yhteiskunnassa johtavassa asemassa oleva poliitikko pystyisi kirjoittamaan tekstiviestejä vapaana tirkistelyefektistä tai sen pelosta. Hän voisi ymmärtää, ja auttaa meitä muita ymmärtämään, ettei se ole seksi eikä Seija, mikä minut pelastaa. Ensin on päästävä eroon vierasmääräytyneistä olosuhteista, oudon vieraantuneesta elämästä, jonka kiintopisteitä ovat alituinen kiire, lastenhakeminen ja -vieminen, K-kauppa ja tekstailun kaltaiset korviketoiminnot.

Tässä emansipoituneessa yhteiskunnassa kohutut tekstiviestit kertoisivat meille: yhteiskunnallinen ja persoonallinen vapautuminen kulkevat yhtä jalkaa. Ja vasta niiden molempien myötä, asioiden palautuessa paikoilleen tai näyttäytyessä uudessa valossa, alkaisi nauttiminen seksin ja rakkauden hedelmistä, ja muista tavallisen elämän antimista; henkilökohtaisesti, intiimisti, vain minulle kuuluvasti: vatsanpohjan kihelmöinnistä, hiusten tuoksusta tyynyllä, siitä että tekee mieli ihan tajuttomasti, halusta työntyä sinuun, sykkeestä sisällä kovana ja kuumana, ja siitä onnentunteesta, kun pitkä, rauhallinen ja kiihkeä rakastelu vie voiton kaikesta muusta; sekä yhteiskunnallisesti: minun paikallani tässä työssä voi olla joku toinen, ja minä jonkun toisen paikalla. Mitään ei ole pois, kun lähden... Ja että politiikka on kaikkien ihmisten tekoa. Jos Matti niin minäkin. Olen poliittinen, tekoni ovat poliittisia. Teen politiikkaa.

Zizek, Slavoj (1998): Hysteria and Cyberspace: Interview with Slavoj Zizek.

Zizek, Slavoj (2004): What can Psychoanalysis Tell us About Cyberspace? The Psychoanalytic Review 91 (6).

Miksi moinen hoppu, mistä tuo silmiinpistävä huoli? Eikö Eduskunta enää olekaan kansan kuva pienoiskoossa. Entäpä jos kansalaiset ovatkin holtittomia velkaantuessaan, kiertäessään veroja ja joutuessaan alati vaikeuksiin nakkikioskijonoissa ja tullitarkastuksissa. Entäpä jos kansalaiset tekevät huorin, naivat ristiin rastiin, ahdistelevat, uhkailevat tai muuten vaan varastavat sängynpeittoja marketeista, tai ovat muutoin sangen epäkelpoa ja tyhmää porukkaa. Eikös silloin myös Eduskunnasta tulisi löytyä samankaltaista toimintaa, ja samaoloisilla ominaisuuksilla varustettuja henkilöitä? Se jos mikä olisi oikeaa demokratiaa, se. Siitä kannattaisi jo maksaa, tuplahinta.

Johtuuko pohdinta lähestyvistä vaaleista, vai onko selvittelyn perustassa kyse Eduskunnan holtittomaksi havaitusta rahankäytöstä? Onko Eduskunnan pääsihteeri Tiitisen oto. johtama Kansallisooppera lopulta syyllinen tähän suureen epävarmuuteen? Tai voisiko syynä olla jonkun edustajan aikoinaan saama Valtakunnanoikeuden antama tuomio, vai toisen edustajan holtiton ammuskelu kotioloissa? Vai voisiko syynä olla kenties ulkoministerin ongelmatilanteet puhelinoperaattorinsa kanssa, vai pääministerin laajakaistaepäselvyydet? Tai ehkäpä ongelman ydin löytyykin lopulta erään naiskansanedustajan kehkeytymättömästä parisuhdeidentiteetistä ja nimikriisistä, tai toisen mieskansanedustajan puutteellisesta kehonhallinnasta tanssilattialla? Joku suuri pelko toiminnan takana kuitenkin on, se on varmaa. Tyhjän vuoksi ei puhemies Niinistö tarjoile kalliita Amican kahveja edustajatovereilleen.

No, mistä on oikeastaan kyse, kun kyse on Eduskunnan imagosta? Imago tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä tarkasteltavasta kohteesta muodostuvaa julkista kuvaa. Imago on mielikuva, joka rakentuu kohteensa ulkopuolella, niiden ihmisten mielissä jotka kohteen toimintaa tarkastelevat. Joskus imagoa verrataan sen yhteen lähikäsitteeseen, maineeseen. Joskus sitä käytetään kuin brändiä, markkinoitavan tuotteen laatua tarkoittavaa käsitettä. Imagon toinen lähikäsite, brändi, tarkoittaa oikeastaan poltinmerkkiä, naudan takalistoon iskettävää isännän leimaa, joka pysyy ja kestää.

Yksinkertaisesti todettuna puhemies Niinistön pelko on aivan turha, ellei peräti naurettava. Ellei pääministeri Vanhanen olisi paraikaa kelkkailemassa kaikkein pohjoisimmissa Pohjoismaissa, ja ellei häntä erityisesti olisi neuvottu pidättäytymään vierailuista paikallisissa kalustemyymälöissä, olisi ongelma jo ratkaistu aikapäiviä. Kysehän on nimittäin imagon rakentumisen tapaan liittyvästä selitysyhtälöstä.

Imago rakentuu aina vuorovaikutteisissa tilanteissa siten, että mielikuvien rakenneosia vastaanottava kansalainen, ehkäpä tässä tapauksessa juuri se holtittomin, muokkaa rakentuvaa mielikuvaa mieleisekseen, omien tavoitteidensa suunnassa. Imago on siis tulkinnallinen konstruktio, joka ei välttämättä kohtaa laisinkaan objektiivisia merkityksiä. Imago voi rakentua niin ikään myös välillisesti, ilman suoraa vuorovaikutusta, kiertokautta.

Yksinkertainen esimerkkikansalaisemme voi siis muodostaa mielikuvansa Eduskunnasta esimerkiksi median muodostamien kuvien perusteella. Tai kenties vielä itseäänkin yksinkertaisempien naapureidensa mielipiteiden pohjalta. Motiivien ja tarpeiden johdattamina kansalaiset voivat päätyä päättelyssään pahimoillaan tuiki harhapoluille. Ellei heitä kyetä opastamaan. Ja opastusta tässä varmaan nyt tarvittaisiin.

Imago syntyy miten syntyy, mutta kun se syntyy, siitä muodostuu niin sanottu sosiaalinen fakta, jonka piirteisiin sisältyy kohtuullisen vahva pysyvyys, jopa muuttumattomuus. Ehkäpä Eduskunnan puhemiehistö on lukenut joitakin markkinointitutkimuksia. Ehkäpä kirjallisuutta harrastavan puhemies Niinistön yöpöydällä on jopa viivähtänyt Naomi Kleinin teos No Logo. Kenties. Se selittäisi huolen. Huolen siitä, että ihmiset kyllästyvät politiikkaan ja laistavat vaalit. Lopettavat äänestämisen. Eivät kiinnostu enää viimeaikaisten tapahtumien kaltaisesta yhteisten asioiden hoidosta. Kaiken muun politiikan eliitti kestää. Äänestämättömyys on loppu. Viimeinen raja.

Mutta tähän onnellisempaan loppuun lohdutuksen sanat: kaikkea ei ole vielä menetetty. Muodostuipa Eduskunnan imago millaiseksi tahansa, on imagoakin vahvempi sääntö poliittisen muistin pituudesta. Sehän tunnetusti lyhenee eksponentiaalisesti ongelmallisesta tapahtumasta kuluvan ajan suhteessa. Nyt pitäisi siis hoitaa Eduskuntaan sellainen pienen pieni tapahtumattomuuden hetki, mieluummin tulevan syksyn aikana. Että kansa ehtisi unohtaa. Tylsä tapahtumatauko ennen vaaleja olisi poikaa. Mutta tauon pitää olla todella tauko. Yksi vaihtoehto olisi alkaa esittää kuukautta ennen kuntavaaleja kaikilta televisiokanavilta pysäytyskuvaa "Matti kalassa". Radiosta voisi tulla aikamerkkiä nonstoppina. Mitään "kevyttä kenttähuvia" siis ei kansalle kannata ruveta tarjoilemaan. Koska se epäonnistuu varmuudella. Mr. Murphy kun sattuu olemaan Eduskuntamme ikuisuusjäsen.

Herää pakostikin kysymys siitä, onko Vanhasta neuvottu antamaan kyseinen haastattelu, vai onko idea tullut pääministeriltä itseltään. Veikkaisin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Lukijana ymmärtää heti sen, että asianomaisilla, mainituilla tekijöillä, ei olekaan niin paljon yhteyttä keskenään kuin molempien ministerien yhteisellä toiminnalla kriisitilanteessa - valehtelulla. Valehtelu on yhdistävä tekijä ministereidemme välillä.

Presidentti Halonen antoi Kanervan eroa koskeneessa lausunnossaan ymmärtää aikojen muuttuneen. Mikä oikeastaan on muuttunut, jos ylipäätään mikään. Onko valehtelu nykypäivänä jotenkin erilainen synti kuin valehtelu ennen? Onko valehtelu suuri synti, vai synti ollenkaan? Onko valehtelu suurempi synti silloin kun valehtelija jää kiinni? Onko treffipaikan valehtelu erilainen synti kuin valehtelu valtion asioihin liittyen? Onko medialle valehtelu erityisen tuomittavaa?

Yhteiskunnallisena ilmiönä syntiä voisi kuvata samoin kuin kreikankielisessä sanassa hamartia, joka tarkoittaa perinteisen syntikäsityksen lisäksi erehdystä, maalin ohi ampumista. Politiikassa hamartia, huti, voisi tarkoittaa stabiilissa, täysin arkipäivän leppoisassa tilanteessa tehtyä väärää analyysia tai erikoisen huonoa ajoitusta. Poliitikon huti voi olla saunanjälkeisen iltapuhteen rento nettisurffi, tai raskaan kokouspäivän paineiden purku hotellihuoneen yksinäisyydessä.

Kreikkalaisen tragediakirjallisuuden kautta voi saada vahvistuksen hamartian tarkoittavan "traagista erehdystä". Aristoteleen Runousopin mukaan traagisen erehdyksen seurauksena tragedian sankari ajautuu onnettomuuteen. On kuitenkin huomattava, että sankari suorittaa tekonsa vapaaehtoisesti. Teon tekee traagiseksi etupäässä se, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on täysin olosuhteiden tai tietämättömyytensä armoilla. Kyseessähän voi olla peräti agnoema, toinen syntisana, joka tarkoittaa juuri tietämättömyydestä johtuvaa lain rikkomista.

Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, joka toisinaan ansaitsee moitteen ja toisinaan taas ei. Traaginen erehdys ei Aristoteleen mukaan johdu niinkään sankarin luonteen huonoudesta kuin olosuhteiden pakosta. Kukapa vääräleuka voisikaan väittää, että esimerkiksi ulkoministerimme tekstiviestikohu voisi johtua ministerin luonteen heikkoudesta. Senhän on todettu johtuneen etupäässä olosuhteista, etenkin naisten toiminnan muodostamista olosuhteista. Tasapuolisuuden vuoksi on mainittava, että virallisen käsityksen mukaan myös pääministerimme ympärillä vallinnut yhteiskunnallis-poliittis-yksilöllinen keskustelu näyttäisi ikään olevan erään tulkintasuunnan mukaan melkein yksinomaan naisten aiheuttamaa.

Ajautuvatko traagisen tarinamme sankarit lopulta lopulliseen onnettomuuteen, jää nähtäväksi. Edellisten esimerkkien kohdalla lopullisuus tarkoittaisi putoamista poliittisen elämän huipulta - hetkeksi aikaa. Kanervalle putoaminen voi tosin olla viimeinen; ura voinee jatkua korkeintaan kohteelleen räätälöidyssä virassa, mieluummin ulkomailla. Kenties suurlähettilään virka jossakin eteläisessä maassa voisi tulla kysymykseen. Jos Vanhanen tipahtaa, kuten muutamat inhorealistit uumoilevat, putoaminen ei ole pitkäaikainen. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen mission pölyt on pyyhitty kuin äänestäjien muisti.

Tragediat voivat päättyä siis myös onnellisesti. Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on katharsis, joka tarkoittaa emotionaalista puhdistumista. Tragediaa seuraavat katsojat, tässä poliittisessa intohimodraamassa me uskolliset median orjat, puhdistumme kielteisistä tunteistamme. Me pystymme ilman ponnistuksia samaistumaan sujuvasti tragedian hahmoihin, etupäässä niiden sankareihin. Nähdessään näytelmän henkilöiden kärsivän, ihmiset käsittelevät samalla omaa suruaan ja kokevat tunteensa tavallistakin jalostuneemmalla tavalla.

Synti muuttaa muotoaan aikojen saatossa. Katolisten lanseeraamissa uusissa kuolemansynneissä painotetaan enemmän yhteiskunnallisia teemoja. Yksilöllisten hairahdusten sijalle ovat tulleet esimerkiksi ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, huumeiden välitys ja muut moraalisesti kyseenalaiset kokeilut. No onhan sinne jäänyt jotakin tuttuakin: ylenpalttisen vaurauden kerääminen ja köyhyyden aiheuttaminen ovat vielä ainakin toistaiseksi suoraan kiehuvaan öljykattilaan menolipun lupaavia tekoja. Katoliselle kirkolle erityinen aihe, pedofilia on jäänyt jostakin syystä ns. epäviralliselle kuolemansyntilistalle. Luterilaiset ovat syntien suhteen onneksi, kiitos Lutheruksen, sentään paljon inhimillisemmillä linjoilla.

Kun lähiaikoina aletaan punnita Vanhasen valehtelun synnin asteita, pyydän, huomioikaa tämä: vaikka pääministeri valehteli, ainakin kerran, hän saattoi alkuun reaktion, joka on vapauttanut useimmat meistä tarpeettomista syyllisyydentunteista. Katharsis on koettu. Ilman sisäänpääsymaksua, korkeintaan sen muutaman euron hinnalla minkä iltapäivälehti maksaa. Ja jos Vanhasen pitää jättää systemaattisuuden vuoksi paikkansa kuten Kanerva, valitkaamme hänet pikaisesti takaisin. Vasta toinen kerta toden sanoo.

]]> http://viidesrooli.wordpress.com/?p=554 Fri, 14 Mar 2008 09:37:19 +0000 Viides rooli http://viidesrooli.wordpress.com/?p=554 Näin perjantain kunniaksi linkitän naapurihuoneen mainospojilta saamaani hupisivuun. Jos tahdot tietää, miten pääministerimme esittelee itsensä ja siviilisäätynsä Facebookissa tai haluat lukea ulkoasiainministerimme kommentit kollegansa naisystävästä, sukella ---> tänne. Rattoisaa viikonloppua itse kullekin säädylle!

Ce recours, qui relance une affaire relativement sordide où l'on a appris par exemple que le Premier Ministre aurait rencontré Me Ruusunen en surfant sur Internet, contrairement à ce qu'il avait publiquement déclaré, pose des questions fondamentales de liberté de la presse et de l'édition, et de séparation du pouvoir politique et judiciaire. On aurait pu s'attendre à ne plus en entendre parler, mais l'intention du premier Ministre de faire appel va continuer à alimenter les tabloïds finlandais, où Me Ruusunen se répand largement.

Avec M. Fillon, M. Vanhanen évoquera les politiques économiques et de l´emploi, les relations bilatérales entre les deux pays et les questions relatives á l´Union européenne.

A la demande de M. Vanhanen, il y aura aussi une rencontre avec M. Christophe de Margerie, président du groupe pétrolier Total, et un déjeuner avec Christian Noyer, gouverneur de la banque de France.

Ykköseksi taitaa kohota yhä jatkuva Nokian vesikriisi ja sen kriisiviestinnälliset kämmähdykset. Varmasti vielä tänä vuonna jatkuu keskustelu siitä, kenen olisi pitänyt, milloin ja miksi kertoa julki tapahtuneista. Blogimaailmassa vesikriisiä seurataan Kymijoki virtaa -blogissa Helge V. Keitelin toimesta.

Uutisvuotta ei voi ohittaa ilman mainintaa Jokelan kouluammuskelusta. Senkin jälkipyykkiä puidaan tänä vuonna, kun mietitään, miten media saa kaivella tietoja tapahtumista ja kuinka toimittajien tulisi näissä tilanteissa toimia. Nykymaailman kamerakännykät ja muu teknologia tuo tietysti vielä lisämausteensa.

Yksi tragedia Suomessa olivat myös erään hoitajan tekemät insuliinimurhat. Tässä tapauksessa ylöjärveläinen kuntoutuskeskus mitä ilmeisemmin osasi hoitaa kriisiviestintää kunnialla. Tai ainakin minulle on jäänyt fiilis, että siltä suunnalta kerrottiin ajoissa, piilottelematta, mutta asiallisesta tapahtuneista.

Koska itse seuraan erityisesti kuluttajapuoleen liittyvää uutisointia, niin maailmanlaajuisesti leluista löytyneet lyijypitoisuudet ja lelujen laajamittainen poistaminen myynnistä jäi mieleen. Siinä on punnittu leluvalmistajien osaamista tiedottaa tilanteista ja selvittää, mistä oikein on ollut kyse.

Kokonaisuudessaan kriisiviestintään liittyvät aiheet tietysti tulivat mieleen. Uutinenkaan kun ei tyypillisesti ole uutinen, ellei se ole jotain negatiivista.

Yksi sivujuonne kotimaisessa poliittisessa kirjoittelussa oli tietysti Matti Vanhanen, Susan nyk. Ruusunen, ent. Kuronen ja Pääministerin morsian -kirja. Nettimaailman kannalta mielenkiintoista on se, että anonyymejä keskustelupalstakirjoittajia ja heidän oikeuttaan laukoa mielipiteitä henkilöistä pohditaan nyt myös lakituvassa.

Ja Matti näemmä nieli syötin asiaa ihmeemmin miettimättä.

Vaikka en ole esitystä nähnyt, sallittakoon minun sanoa, etten ylipäätään pidä hyvänä, että tunnistettuja ihmisiä ammutaan tällä tavalla. Olkoon siinä minkälainen taiteellinen viesti hyvänsä, niin minulla on oikeus sanoa, etten ymmärrä sitä.

Sallitaan sanoa, sallitaan toki, aivan kuten näytelmänkin esitykset sallitaan, sananvapaushan meillä vallitsee, mutta yleisesti taideteoksen arviointia sitä näkemättä/lukematta/kokematta pidetään typeränä. Islam ja pilapiirrokset? Khomeini ja Rushdie? Monty Python ja Katolinen kirkko? Vanhanen ja Smeds? Pääministeriltä olisi voinut odottaa hiukan parempaa, vanhojen valtiosihteereiden sivistyneet sepustukset kun voi vielä ohittaa höperyyden ensi merkkeinä.

Ja Lehti osuu jälleen kerran tarkasti maaliinsa.

Selvää on, että Tuntematon pitää päästä katsomaan niin pian kuin mahdollista. Eli todennäköisesti ensi syksynä, jonne lippuja vielä lienee muutama vapaana. Maria-Liisa Nevala kiittänee keltaista lehdistöä teatterinsa talouden turvaamisesta.

Ja loppuun täytyy tietenkin vielä itsekin lausua muutama sana näytelmästä sitä näkemättä. :)

On mielenkiintoista seurata miten suurelta osalta asiaa julkisesti kommentoineilta koko Kansallisteatterin version perustaso on jäänyt tajuamatta.

Tuntematon on Smedsille metaa; me tunnemme jo Rokan, Rahikaisen, Lehdon, Lammion. Hahmot ovat läheisempiä kaikille "suomalaisille" kuin kaukaisemmat sukulaiset. Tuttu sisältö saa uuden tulkinnan tuoreista, haastavista rinnastuksista. Asioiden merkitys nousee arvoksi sinällään. Sukupolvelleni, joka on nähnyt "Sotamies Ryaninsa" ei nallipyssyjen paukuttelu pimeällä teatterin lavalla tuntuisi enää missään.

Kansallisteatteri olisi pettänyt itsensä ja teatterin tärkeän yhteiskunnallisen tehtävän jos se olisi pyrkinyt vain toimivaan epookkiin. Linna oli 50-luvun Smeds, taiteilija, joka suututti valtaa pitävät kirjoittamalla rivimiehistä rivimiesten omalla kielellä ja mielellä. Smedsin versio lähestyy Linnaa ideoiden tasolla, myyttejä luoden ja rikkoen. Upeaa.

Elokuvapuolelta ero on sama kuin vaikkapa Montrealin Jeesuksen ja Gibsonin "Kärsimysnäytelmän". Sen minkä Mel voittaa veren ja kidutuksen määrässä, hän hengessä ja merkityksien tulkinnassa häviää.

On muuten erittäin mielenkiintoista, että 2000-luvun rohkeinta (tai ainakin parhaiten julkisuuden läpäissyttä) teatteria tekee instituutioiden instituutio, Kansallisteatteri - nimeään myöten establishmentin ja "kansallisen kulttuuurin" etuvartio. Miksi näin? Eikö muualla ole resursseja vai puuttuuko vain uskallusta?

Ja kuten ensi-illan aikaan tuli jo todettua, niin mahtavaa on se, että Suomessa vuonna 2007 voi ylipäätään syntyä teatteri-skandaali! Kaikki toivoa ei siis vielä ole menetetty.

Tätä kysyy Osmo Soininvaara blogissaan.

Tutustukaa, kirjoitus löytyy täältä.

Helsingin Sanomat 29.09.2007

Tehy hylkäsi palkkaratkaisun

Matti Vanhanen antoi tänään ymmärtää, että veroratkaisut tulevat sidotuiksi seuraavaan tulokierrokseen. Ajatus on suorastaan pelottava: emme kai me, sinivihreä, voi jatkaa tällä tiellä. Veroratkaisut ovat ideologisia valintoja, eikä niiden tule olla riippuvaisia mitenkään työmarkkinajärjestelyistä.

On varsin selvää, että työmarkkinakentässä on tapahtunut yksi asia: työntekijät, kansalaiset, ovat lopultakin ymmärtäneet, että palkkaerot ovat syväjäätyneet nykyisenkaltaisessa järjestelyssä. Tulopoliittiset kokonaisratkaisut eivät ole korjanneet palkkaeroja, eivätkä tule korjaamaan.

Nyt on ymmärrettävä, että tätä muutosta ei voida eikä pidä tukahduttaa kohti vanhaa. Tämä on kansakunnan jäsenten, ihmisten - yksilöiden, etu. Tuntosarvien tulee nousta: kihlauksia syntyy ja niitä päättyy. Vanhaan, vain sen turvallisuuden vuoksi, ei missään tapauksessa tule takertua. Muutosta tulee tukea.

Mutta mitä muuta kuin valehtelua on se, jos Suomen suurin puolue Keskusta ilmoittaa vaaliohjelmassaan (sivulla 14) kannattavansa Euroopan komission ehdotusta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20% vuoteen 2020 ja samaan aikaan puolueen puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen (saman puolueen Mauri Pekkarisen tukemana) on tekemässä päätöstä, että Suomi ei tue ehdotusta?

Eikö se, että lupaa jotain ja toimii toisin, ole valehtemista? Vai ovatko Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen eri mieltä puolueensa kanssa?

Vaaleja edeltävä aika on aina lupausten ja sanojen aikaa. Tämä esimerkki todistaa jälleen, että vaalipuheet ovat mitä ovat. Totuuden poliitikoista saa vain seuraamalla heidän tekojaan.

Toki biopolttoaineet voivat olla osa ratkaisua ja niiden keinojen palettia, joilla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta ja vähentämään riippuvuutta fossiilisista energialähteistä. Suomen mahdollisuudet nousta ensimmäiseksi viejämaaksi ovat kuitenkin luultavasti pienet, sillä suomalainen polttoaine on vielä kallista muualla tuotettavaan polttoaineeseen verrattuna.

Ei tule myöskään unohtaa liikenteen kasvun ja määrän rajoittamista, joiden tulee olla keskeisellä sijalla pyrittäessä vähentämään liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Suomen tulee panostaa erityisesti joukko- ja raideliikenteen kehittämiseen maantieliikenteen sijaan.

Vanhasen mukaan oleellista ei niinkään ole se, mistä bioetanoli tulee, vaan se että autoteollisuus laajasti omaksuisi biopolttoaineiden käytön. Jotta biopolttoaineiden käyttö todella olisi kestävää sekä ympäristön että yhteiskunnan kannalta, on Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä tärkeää, että biopolttoaineiden tuotannolle asetetaan selkeät kriteerit. Muuten vaarana on, että esimerkiksi Suomen biopolttoainetavoite täytetään tuontietanolilla, joka on tuotettu tuottajamaan ympäristön ja ihmisten kustannuksella.